keskiviikko 23. lokakuuta 2013

Into the city where it all began

Heidi on nyt Tamperelainen. Lauantaina oli muuttopäivä, Satu ja Venla faijan lisäks jeesas mua tääl ja jäi sit yöks. Pahimmat rahahuolet on tällä hetkellä hoidossa myös ja kaikki tarpeellinen ja välttämätön hommattu toistaseks. Enää tarvii pienii juttui, kute magneettei jääkaapin oveen, kuminauhoi, pikaliimaa.... Se lista onki sit loputon.

Kaikenkaikkiaan oon aivan vitun tyytyväinen mun päätökseen hervantalaistua. Viimeset 4 päivää on kulunut harvinaisen rattosasti kaiken muuttostressin ja laatikoiden keskellä elämisen huomioon ottaen. Jokasena yönä oon nukkunu kunnolla. Tunnen olon kotoisaks. Enää ei oo samanlaista kaipuuta ja tarvetta tulla Tampereelle. Nyt on täys fiilis ku voin olla täälä miettimättä sitä millä ja miten pääsen takas himaan. Tää on vaan niin mun paikka.


Huomasin myös että koneellaolo on jäänyt vähemmälle heti ekoina päivinä, koska oon oikeesti sosiaalistunu ja nähny enemmän ihmisiä ku viimesen kuukauden aikana yhteensä. Ekaa kertaa mun eläessä voin käydä frendien luona vuorokaudenajasta riippumatta, puhumattakaan siitä et emännöisin täällä mun kämpillä. Ihanan rentoo.


Monet on puhunu mulle siihen tyyliin ku oisin "karannu" Tampereelle mun "entistä elämää karkuun" ja muuta vastaavaa. Se ei kyllä pidä paikkaansa. Iha puhtaasti tää paikka. Tää kämppä. Nää ihmiset. Joskus on vaa hyvä pyyhkästä pöytää ja alottaa alusta. Puhistaa kyllä elämää iha helvetisti, eikä silti niistä vanhoista kivoista asioista kuten kavereist ja perheestä tarvii luopua. Tai ainakaan mä en todellakaan oo sitä tyyppiä joka hylkäis frendit paikkakunnan vaihon yhteydessä. Välimatka ei koskaan oo mulle ollut este.


Tän kämpän ongelmana täl hetkel on et ilmanvaihto ei toimi kunnolla. Ikkunan ulkopokat on liian tiiviit tai jotai, pitää huomenna soittaa huoltoyhtiöön et ne tulee korjaamaan. Ikkunat on niin huurus ettei niistä läpi nää. Muuten on arki alkanut sujumaan hyvin. Tällä hetkellä pyykkikoneessa pyörii esipesu ennenkun rupeen pyykkiä huomenna änkemään sinne. Kissat ja niiden pienet ystävät on tyytyväisii vaikkakin vähä stressaantuneita täst muutoksesta.


Okei en tiä mikä oli pointti täs kirjotelmas mut saittepa vähä kuulla mis mennää. Yritän asettuu taloks tässä tai siis sen oon jo tehny mut saada loputki kamat paikoilleen. Kaks viikkoo ni A7X, kolme ja sit onki Scorpparit.

torstai 10. lokakuuta 2013

It's all the same, only the names will change

Ensimmäinen yö omassa kämpässä on nyt takana. Tosin sekin lattialla makuupussin kanssa nukkuen ilman minkäänlaisia kalusteita. Ite muuttopäivään on vielä reilu viikko, mutta sainpa siivottua suurinpiirtein koko kämpän perusteellisesti.

Oon vahvasti sitä mieltä et oon tehny oikeen päätöksen. Muutos on helvetin iso varsinkin mulle henkisesti, mut se tuntuu oikeelta. En oo katunu vielä kertaakaan. Mitä useemmin siellä kämpässä käyn, sitä enemmän se alkaa tuntua omalta pesältä. Hervanta paikkanakin alkaa olla suurimmilta osin niin tuttu ettei oo mitään ongelmaa suunnistaa siellä. Vielä kun saa kaikki tavarat sinne kämppään ja saa ne ees jotenkuten järjestykseen niin hieno homma hermanni.


Menin hervantaan eilen Willun kans jo joskus puoliltapäivin ja raahasin sinne nii paljo tavaraa ku käsiin mahtu. Sen jälkeen viel duosta elintärkeitä tarvikkeita kuten paskapaperi ja kahvinkeitin. Hannan ja Lindan saavuttua meikkailut ja sitte hallituskadun kautta pakkikselle makkosten keikalle.


Keikan jälkeen lähettiin Hannan kanssa takas Turwoodiin. Tai siis eka käytii Castellosta hakee pizzat, omnom mul oli tajuton nälkä siin vaihees. Kämpillä mätettii pizzaa ja sit koitettiin ruveta syvällisten keskusteluiden jälkeen nukkumaan. Tuttuun tapaan mun jalat taas kramppaili ja mul oli saakelin kuuma makuupussissa, eikä se lattia selälle hyvää tehny. Parin tunnin yöunien jälkeen sitte annoin periks yheksältä ja nousin ylös pesemään kylppärin. Hannan heräiltyä ja noustua keitettii kaffet ja pesin vielä kämpän lattiatki. Nyt oon himassa ja pitäs ehkä lähtee käymään kaupoilla että sais ostettua eteiseen jonkunnäkösen lipaston tai pöydän. Ainiin..


Tämmöset kaverukset muutti meille tiistaina. Nimiä neitokaisilla ei vielä ole, ainakaan varmoja sellasia. Mato ja Toukka ne on nyt alkuun vaan ollut, saa nähä että vakiintuuko noi sitte vaikka onki aika mielikuvituksettomat, sori Willu :D Vaikkei noi kuningaspytoneita olekaan niin kyllä viljiksetkin kilpaa. Etenkin kun sain kärmekset tarvikkeineen ilmasiks.

Candy-parka oli ihan hämmentynyt :D

maanantai 30. syyskuuta 2013

Home sweet home


Kaipa mä voin sen tääläkin jo julistaa. Meitsi muuttaa Tampereelle. Kämppä on enää allekirjotuksen päässä. Vitunmoinen stressi ollut tästäkin asiasta ja kappas kun toi kolo tuntuu niin omalta jo alusta alkaen. Ihan uusi alku ja uudet kujeet.

sunnuntai 22. syyskuuta 2013

I don't give a flying fuck motherfucker


Taas yhtä Tampereen reissua viisaampana tässä heti aamusta pohdin asioita. Tää biisi on omnomnom. Bodom tuli tosiaan nähtyy taas perjantaina, siitä enemmän keikkapostauksessa sitten joskus hamassa tulevaisuudessa. Sanon kuitenkin sen verran, että kolmas kerta toden sanoo ja vihdoin ja viimein kuulin mun lempparin Are You Dead Yet? in livenä! ♥

Oon tainnut tosiaan ottaa vähän turhan vakavasti ja raskaasti nää mun tän hetkiset työnhaku ja muuttosuunnitelmat. Siit on tullu vähän niiku pakkomielle, mut sen mä nyt tiedänki et oon vähän neuroottinen. Syöminenkin on taas vähän jäänyt vähemmälle huomiolle.


Siinä lauantai-aamuna seittemän maissa nukkumaan ruvetessa kävi semmonen hassu juttu että sain aika pahan paniikkikohtauksen. En ees muista millon viimeks mulla ois ollut semmonen kohtaus että oikeesti olin melkeen kaksinkerroin ja haukoin hysteerisenä henkeä kun luulin tukehtuvani. Ennen tätä ei oo koskaan kukaan ollut todistamassa mun paniikkikohtausta joka teki tilanteesta mulle itelleni kaoottisen, koska paniikkikohtauksen aikana mulle tulee pakokauhu mennä johonkin missä voin kärsiä kohtauksen yksin. En halua että kukaan näkee sitä, se on nii hirveetä. Toisaalta taas kaiken sen sekavan hämmennyksen ja pelon takana tunsin oloni ehkä jopa vähän turvalliseks. En tiiä elämä on perseestä.


Joka tapaukses tää vaan kertoo siitä et pitäs vähän jarrutella ennenkun ajan itteni lopullisesti taas piippuun. Ois pitänyt tajuta jo pari viikkoo sitten ku multa hävis mielenkiinto käydä ulkona ja iltasin jalkoja jomotti niin paljon etten saanut nukuttua. Silti vielä eilen kävin Duosta kyselemässä duunipaikkoja ja myöhemmin sain bussissa uuden paniikkikohtauksen, jo toisen saman vuorokauden sisällä. Kävin myös kattoo yhtä asuntoo. Tampereen keskustassa kävellessä kohti rautatieasemaa vilkasin pariin otteeseen itteeni näyteikkunasta ja tajusin et oon vaa varjo omasta itestäni. Nyt pitää ottaa vähän rauhallisemmin taas.

tiistai 17. syyskuuta 2013

Sama tyttö on hankkinut tatuoinnin



Kuva kertoo kaiken. Siinä on tiivistettynä mun viimesen 5 vuoden unelma, tatuoituna mun nahkaan. En oikeestaan keksi tästä tosiaan muuta kerrottavaa, ku että tosiaan 14-vuotiaasta asti olen haaveillut kyseisesta kuvasta kyseisessa kohdassa. Missään vaiheessa ei haave oo muuttunut joten päätin pistää ranttaliks ja toteuttaa nyt kun mulla vielä oli rahaa. Tän jälkeen tosiaan köyhänä jatketaan ja käyttörahaa mulla ei ole yhtään enempää ku mitä oon varannut ens viikonlopun Tampereen reissua varten.

Vajaa puoliväli

Ton kyseisen kuvan tekemiseen meni kolmisen tuntia. Hintaa kertyi 250 euroa mikä ei ole paha mun mielestä, olin varautunut maksamaan melkeen puolisen tonnia tarpeen vaatiessa. Yks asia mikä tuli mulle vähän yllätyksenä oli se miten jumalattomasti tatuoiminen sattuu! Ensimmäiset 10 min meni itseä huijatessa että joku koittaa kutittaa selästä. Viimenen puoltuntinen olikin jo niin sietämätöntä tuskaa et vaa tärisin hartiat korvissa kivusta kankeena ja hakkasin apinanraivolla candy crushia puhelimella.


Perjantaina kävin mutsin kanssa serkun luona kyläilemässä. Mun kummipoika Riku täytti kesällä 2 v ja on melkonen hulivili. Mun sydän suli kun pikkupoika tanssi ja laulo gangnam stylee niin fiiliksissä. Ja se hämmennyksen määrä lapsen kasvoilla kun se näkee elämänsä ekaa kertaa kielikorun :DD

MinäVenlaKaislaLiina

Lauantaina siivoilin ja yritin tehä kaikkee hyödyllistä. Sit Hanna soitti ja sai mut ylipuhuttuu lähtee ruohisrockiin mut en tosiaankaa jaksanu laittautuu vaa vetäsin kengät jalkaan ja menoks. No tietysti sitte ku astun paikan päälle täysin perseen näkösenä, siellä on tuttuja enemmän ku mieleen ois juolahtanu. No ei siin jaksanu sisällä paskaa jauhaa joten mentii porukal ulos leikkimään ja Hannan kans bongattiin OSTOSKÄRRYT. Hohohoho muistoja muistoja sittehä lähettii ajelulle niiden kans :3 Juibe ja Venla heitti mut sitte himaan, kiitosta kyydistä!

lauantai 7. syyskuuta 2013

House full of roses

Kuka tunnistaa?
Rupesin tässä taas jälleen miettimään mikä on mun mielestä kaunista, kun mulla on taas fiilis että haluisin laittautua nätiks. Kauneus on katsojan silmissä, ja mun mielestä stereotyyppinen kauneus on hieman yliarvostettua. Tai iso osa siis olettaa että puhutaan missimäisestä hoikasta blondista jos puhutaan kauneudesta. In my opinion kauneus on sitä et oot sellanen ku haluut olla. Mä pidän itteeni omalla tavallani kauniina koska näytän siltä miltä haluan, vaikken ehkä yhteiskunnan muotteihin mahdukaan.

Saarnan päätteeks haluun sanoa et ulkokuori todellakin on vaan plussaa, mutta jos ihminen on täysin mätä sisältä niin sitä ei pelasta mikään. Arvostan rehellisyyttä, luotettavuutta, empatiaa ja semmosta aitoa lämpöä ja läheisyyttä niin henkisellä ku fyysiselläki tasolla. Semmonen ihminen on musta kaikkein kaunein.


Jepskukkuu eli yks kauniista asioista mistä pidän itessäni on kynnet, se ei tullut varmaan kellekään kovin yllätyksenä. Oon ollut iha friikki tässä viime aikoina kun mun kokoelmiin on eksynyt 12 uutta lakkaa, ja 3 meinaan vielä ostaa. En haluu ees tietää paljon noihin on yhteensä rahaa uponnut, kun se mammona tuppaa olemaan nyt muutenkin vähän kortilla..


Goshin lakka tarttui mukaan kun Mavalan South Beach Pinkiä en oo mistään löytänyt pariin vuoteen. Netistä en nyt jaksa tilata joten toi oli suhteellisen lähellä, ehkä aavistuksen verran liian räikeä pinkki mutta enivei. Isadoran Sugar Crush lakkoihin oon täysin rakastunut, ja toi Candy Crush on mun eka kyseistä kokoelmaa. Tarkotuksena on ostaa tosiaan vielä Ocean, Love ja Pool Crush sävyt.


Enemmän tai vähemmän glitterisiä lakkoja. Toi Angry Birds -lakka on täysin samaa kun mitä Natural Codella on ollut aikaisemminkin, nyt se on vaan lanseerattu tohon mallistoon. Kys. lakka olikin multa jo lopussa joten ostin ton ja laitoin edellisen purtilon pohjalta jämät siihen sekaan. Noi fastdry lakat oli must have koska ne peittää melko vähän ja jättää semmosen upeen heleän jäljen kynnelle. Fergien "diskolakka" on näistä mun ehoton lemppari, sillä saa täydelliset avaruuskynnet aikaan ja näyttää uskomattoman upeelta :3


Seuraavana Jolly Jewelsit. Ihania glitterlakkoja joita on tarttunut aina Seppälän reissuilta mukaan. Kaks ekaa on melko samanlaiset, koska toi toka ei mun mielestä sopinutkaan niin hyvin yhteen lakkaukseen kun olisin halunnut. Täytynee kokeilla vielä tota ekaa siis. Erillistä kuvaa en jaksa laittaa tosiaan vahvistavasta aluslakasta ja päällyslakasta mitkä oon myös ostanut.



Lisäks uusimpia hankintoja on Hellsinki Rockshopista haettu Panteran olkalaukku. Pitkään mietin Panteran ja Gunnareiden välillä, mutta päädyin sitten Panteraan kun mulla on niin paljon kaikkea muuta GNR kamaa. Uus laukku täyty tosiaan hommaa ku mun 3-4 vuotta vanha marimekon laukku alko olee reikiä täynnä ja hajoomispisteessä. Hyvin tuo laukku on tässä parisen viikkoa hommiaan hoitanut :)


Cybershopissa kävin samoihin aikoihin ostelemassa vähän varusteita syksyyn. Putiikista mukaan lähti noi skeletonkynsikkäät, joista oon saanu kuulla emokuittailuja. Anteeks mitä? :D Oon tosi emo kyllä. No, ei kiinnosta ite tykkään! Noi ylemmät onki sitte semmoset sormikkaat millä pystyy noil pinkeillä sormenpäillä käyttämään älypuhelinta ilman että tarvii ottaa käsineitä pois. Epäilin vahvasti ennenkuin laitoin käteen ja ite kokeilin, se oikeesti toimii :o Tulee varmasti kovaan käyttöön kun on niin kätevät.

Kuvasta puuttuu ihana löysä musta neulepipo jonka ostin. Iso myssy mahtuu syvälle päähän ja on törkeen lämmin, joten sekin tulee käyttöön varmasti viimestään talvella paukkupakkasilla. On se tosin pari testikertaa ollut jo käytössä ja tykkään purr :3 Ostin myös vaaleenpunaset tassukuulokkeet mutta ne oli suoraan sanottuna ihan paskat joten jäi käyttämättä. Sitten voidaankin siirtyä EMPin tilaukseen jonka tilasin jo heinäkuun alussa...


Kahet ihanat lakanat. Maksoin itteni kipeeks noista, mutta on sen arvoset. Muutenkin mulle hommattiin 80x60 cm kokonen jättityyny, ja noi tyynyliinat sopii sitten siihen.



Kolme toppia. Varsinkin alimmainen iski mun silmään välittömästi (ylläri? :DDDD). Oon yrittänyt bändipaitojen sijaan nykyään kerätä noita toppeja enemmän, ovat paljon naisellisempia ja silleen. Itsehän en jaksa kavennella ja leikellä noita mun bändipaitoja vaikka pitäis ja on useesti ollut työn alla.



Tää huppari on ihan vitun upee suoraan sanottuna. Kirsikkana kakun päällä se on viel törkeen lämmin ja ihanan tuntunen päällä, en yhtään kadu vaikka maksoikin maltaita.



Tältä mun huone näyttää siis nykysellään. Toi ruskee nukkamatto on kans uus. Onpahan sit jotain kun muuttaa omaan kämppään. Vielä kun sais kunnollisen kattolampun niin ois perfect. Viime ajat on mennyt tälläsiä juttuja suunnitellessa ja miettiessä ja velvollisuuksia suorittaen. Työkkäri ja sossu on tullut hyvinkin tutuiksi, oon laittanut yli 20 työhakemusta eteenpäin, kattellut asuntoja, ravannut hammaslääkärissä ja lisäks terveysasemalla ja labroissakin selvittelemässä mun väsymystä. Henkisesti jaksaisin rullata vaikka miten paljon, mutta fyysisesti tuntuu siltä ettei 16 tuntiakaan unta vuorokaudessa riitä. Veikkaan että anemia iskenyt taas...


Ainiin, sain mä eilen ajokortinkin. Tai siis ajoluvan, kortti tulee vasta parin viikon päästä. Kolmas kerta toden sanoi, pelkäsin inssissä nii saatanasti koska siihen oli uponnut jo omaisuus rahaa. No, pääsinpähän siitäkin eroon, vuoden päivät mä autokoulun listoilla roikuin.. Julkkis-BB alko ja Andy on siellä, senhän kaikki varmasti jo tietääkin. En oo vuosiin ees vilkassu kyseistä paskasarjaa, mut nyt sitä on pakko kattoa. Andy on kuitenkin sen verran mielenkiintonen persoona, ja uskon että tää tekee oikeestaan hyvää sen julkisuuskuvalle kun ihmiset huomaa että hei, ei se äijä ookkaan niin sekasin kun luullaan. Se on oikeesti ihan fiksu kaveri.


Mitähän muuta tässä ois.... Ihan vitusti kaikkee ku oon ollut niin laiska päivittää blogia :D Nöyrä anteekspyyntö raamatusta, kiva jos luette loppuun asti. AAAAAAAA unohin melkeen yhen helvetin tärkeen asian!

Omnom ♥

perjantai 16. elokuuta 2013

Love was twisted and pointed at you

Tää on kuultu ja sanottu kaks miljoonaa kertaa, mut vittu miten musiikki voi olla silkkaa täydellisyyttä. Se valtaa huoneen jokasen nurkan, ottaa haltuunsa niin elollisen kuin elottoman materian. Sitä tuntuu ku kelluis lämpimässä vedessä. Eargasm.


Oon miettiny mitkä mun 5 lempibändiä ois nykyään. Mun top5 on selkeytynyt mulle viikko viikolta enemmän, ja nyt osaisin jopa sanoa sen. En välttämättä että missä järjestyksessä, koska kaikki on mulle tosi tärkeitä. Guns N' Roses, Slash, Avenged Sevenfold, Pantera ja Steel Panther. Pyhä viisinäisyys. Tosta ylle linkatusta biisistäkään mulla ei oo mitään sanottavaa. Se on vitun täydellinen. Olkoon vaikka miten kliseisin ja tunnetuin veto bändiltä, mut se ei oo sitä turhaan. What a masterpiece. Ja toi video. Miten video voikaan yksinkertasuudessaan kuvastaa biisiä niin täydellisesti.

(1) Tumblr

Viime viikon torstaina karkasimme Hannan kanssa Tampereelle särkkikseen. Olin kuin yks niistä 5 vuotiaista lapsista nenä kiinni delfinaarion lasissa. Vittu et mä rakastan niitä eläimiä, ne on niin kauniita ja älykkäitä. Delfiinit on ollu mulle tärkeitä jo ihan pienestä pitäen, en tiiä mikä niissä sitten kiehtoo niin paljon. Ainiin, uus ennätys tuli rikottua kun ekaa kertaa miesmuistiin tais olla huvipuistoreissu ilman oksentamista.

Särkkäilyn jälkee eksyttiin kappas vaan Raideriin ihastelemaan halpaa bisseä ja lonkkua. Hieman tuiterissa osasin ulkomuistista myös reitin Jack The Roosteriin. Meno yltyi mielenkiintoseks ja lopulta löydettiin ittemme terassin ulkopuolelta istumasta, ihmettelemästä sitä kui missattii vika juna ja nyt pitäs löytää yöpaikka. Toisinsanoen, Hervanta kutsui. Siinä mielenkiintoisten tapahtumien mekassa meininki jatkui mm. ostoskärryrallin muodossa. Hilpeetä. Seuraavana päivänä sit kotiuduin himaanki.


Just tällä hetkellä mun elämä on yhtä valtavaa kysymysmerkkiä. En itekkään tiiä missä mennään ja mitä tulevaisuus tuo tullessaan. Kannelmäki, Valkeakoski, Vantaa, Tampere. Vaihtoehtoja on monia ja nekään ei oo tavallaan ees mun itteni päätettävissä. Mun kohtalo on jonkun toisen käsissä. Saa nähä osuuko arpaonni mun kohalle tällä kertaa.


Pitäis käydä autokoulu loppuun nyt kun on taas aikaa. Pari ajotuntia ja inssin uusiminen, ei paha. Muutenkin lähipäivät ovat varsin yllätyksellisiä. Tänään meen Willulaan moikkaamaan kivaa kaveria pitkästä aikaa kunnolla ajan kanssa. Pitäis myös siivota. Kumma kyllä, mulla ei oo ollut niin yksinäinen olo kun ennen vaikka oon kyhjöttänyt kaks viikkoa yksin himassa. Arki täyttyy työkkärissä juoksemisesta ja arkisten asioiden hoitamisesta. Täytyy siis nyt jatkaa pyykkäämistä.

tiistai 6. elokuuta 2013

Never in question, lethal injection

Vituttaa ku taas unohtelen tärkeitä asioita. Huomaan taas samantien et kun multa puuttuu arkirytmi ni koko elämä heittää päi häränpyllyä. Periaatteessa kaikki on hyvin ja toisaalta kaikki tää arkisuus tuntuu murenevan käsiin. Mite se on mahollista? Mite mul käy aina näin jos multa viedään ne tutut ja turvalliset rutiinit? En tiiä oonko heittämässä uniikkia tilaisuutta mun elämässä hukkaan, siltä se vähän tuntuu mut just nyt en jaksais ravata kahesti viikossa avautumassa jollekulle.

Kuluneesta viikosta en osaa oikein sanoa mitään muuta ku et asiat muuttuu vitun nopeesti. Aika on kulunut kuolettavan hitaasti, aivan liian hitaasti. Päivät vaan ryömii eteenpäin ja katon kelloo puolen minuutin välein. Toisaalta taas täs viikon sisäl on tapahtunu vitusti. Torstaina kävin tsekkailemas Pyhät Tepot ja Santa Cruzit Le Bonkissa. Oli jo vähä etukätee paska fiilis ja jouduin lähtee just ennen Cruzin setin loppumista. Himaan tullessa sainki jonku vitun mukavan hiipparin perääni, se oliki just se mitä mä kaipasin...


Perjantain kävin Jennin luona mutustamas tortilloita ja köyhii ritareita. Siitä matka jatku loppuillaks ja yöks rajikseen Aaron synttäreille. Kiva oli nähä taas koulusta tuttuja naamoja pitkästä aikaa. Lauantaina yritin shoppailla jumbossa ja sit venasin kartanonkoskella et Hanna pääsee töistä. Oltii meil yötä, paukutettii Mario Karttii ja syötii vitusti. Nyt oon sit jostain syystä vaan lagannut enkä oo saanu aikaseks mitään.


Tekstin pointti oli että vittu. Torstaina lähetää Hannan kans särkkikseen ja sitä ootan innolla. Mun ajatukset on koko ajan muualla. Taas mä katon vaa kelloa.

keskiviikko 31. heinäkuuta 2013

Puntala-rock @ Lempäälä, 26.-27.7.2013

Ainoa julkasukelponen kuva reissulta...
Herätetäänpä tätäkin blogia taas eloon välillä ettei ihan kaikilta unohdu. Yleensä julkasen kaikki ns keikkapostaukset kronologisessa järjestyksessä, mutta tavallaan en tämän vuoden Puntala-reissua laske keikaksi vaikka festareihin lukeutuukin. Minä punk-festareilla? Kuten arvata saattaa, ei sieltä löytynyt mulle bändiä joka olisi ehdottomasti pitänyt nähdä, vaan lähdin festaroimaan ihan puhtaasti muista syistä - kerrankin.

Automatka täyteen tungetussa autossa, ja sitten hetkinen porttien ulkopuolella odottelua. Törmäsin myös Venlaan ja Juibeen, joka oli erittäin positiivinen yllätys. Olin nääs luullut ettei ketään mun tuttuja olis tulossa tonne! Sisään päästiin ja eikun telttaa rakentamaan joka tuntuki aluks aikamoiselta palapeliltä. Tiinalle kiitos teltan lainasta. Sitte istumaan iltaa ja nauttimaan muutamasta huurteisesta. Jossain vaiheessa käytiin uimassakin, ja meininki oli loistavaa.


Yleisesti ottaen näistä festareista; jos ette ole ennen käyneet, säästäkää jo rahaa ensi vuoden lippuihin. Oli jokasen pennin tai punnan arvonen. Porukkaa oli just sopivasti, meno rentoa ja säännöt joustavia. Ei yhtään vittumaista nipotusta, päinvastoin siellä sai olla oikeestaan just niin päin ku ite tahtoi.


Perjantain aikana taisin vaan teloa mun jalan aika lahjakkaasti kun lauantai-aamuna sukasta paljastui turvonnut jalkaterä kera violetinpunertavan mustelman suoraan päkiässä. Tässä just eilen jouduin käymään päivystyksessä lekurilla kyseisen vaivan takia ja ohjattiin suoraan röntgeniin ettei olisi murtunut kun viidettä päivää jo linkkasin jalalla, mutta ainakaan takaspäin ei oo soittoa kuulunut lekurilta joten ei taida olla murtunut. Nyt siis vaan odotellaan että paranee itestään...


Lauantaina sit leikittiin Venlan kanssa vesisotaa vesipyssyllä ja paloin aika mukavasti kun ilman paitaa huitelin. No, onpahan vuosisadan rusketukset nytten sit jos ei muuta. Lonkeroa kului melkoset määrät ja nyt aattelin pitää juomataukoa taas jonkin aikaa. Myöhemmin illalla etenkin meininki oli vähintäänkin mielenkiintoista, kun googlettelin kuvia hämähäkin suusta ja mun navassa olleeseen vesilammikkoon tumppailtiin röökiä.


Sunnuntaina iskikin mojova darra ja teltan pakkaaminen oli vitun vaikeeta. Koomailua ja jalan kanssa tuskailua. Yleisesti ottaen viime viikko meni muutenkin leffoja katellessa ja unirytmiä paskoessa, tai no ne pari päivää mitä mul oli töistä vapaata. Keskiviikkona oli synttäritkin, sain vähän rahaa ja yllätyksenä vähän puun takaa myös vaaleenpunanen PSP peleineen. Yks synttärilahja oli kuitenkin ylitse muiden, ja ei, en valehtele enkä kuseta...

keskiviikko 10. heinäkuuta 2013

Come back again it's almost easy


Huomentapäivää ja hyvää iltaa niin vanhat kuin uudetkin lukijat. Jaksan edelleen ihmetellä, miten blogiin on tullut 80 lukijaa täyteen vaikka oon nyt kesän aikana kirjottanut tänne ihan naurettavan vähän, oikeastaan vaan kerran. Mun elämä on muuttunut tässä kesän aikana paljon, mutta toisaalta musta tuntuu että junnaan vaan paikallani. Arki on sitä samaa päivästä toiseen; herään, töihin, kotiin, nukkumaan, taas herään jne...

Anygays. Juhannuksen vietin spontaanilla meiningillä Tampereella enemmän tai vähemmän järkevässä seurassa. Tai no viinakset ei oo koskaan järkevää seuraa, ainakaan mulle. Tuli taas pariin otteeseen todistettua senkin reissun aikana, voi jeesus. Harvemmin mulla on juomapitoisen illan jälkee morkkista erityisesti mut nyt tais jo melkee olla. Kiva reissu kuitenkin.


Musta on tullu foursquare-addikti. Oon juossut bäkkärillä lyhyen ajan sisällä ihan liikaa. Baarimikkokaa ei jaksa enää papereita kysyä kun naamavärkki alkaa olla liiankin tuttu. Pari mielenkiintoista iltaa bäkkärillä, bissesotaa ja lonkun kaatamista Hannan niskaan. Hannan kanssa tullut muutenkin paljon pyörittyä viime aikoina. Venlan, Lindan ja Hannan kanssa käytiin Rock The Beachin ulkopuolella vittuilemassa Reckless Lovelle ja kuuntelemas Airbournen keikan.


Merinorsu n' I know it

27.6. kävin todistamassa Circuksessa Walking Papersin keikkaa, mutta siitäkin sitten vähän myöhemmin. Keikkapostaukset on vähän jäässä nyt, mutta ne on kyllä tulossa, sen lupaan. Viime viikonloppu meni röhnöttäessä, syödessä ja leffoja katellessa kissojen paimennuksen ohella. Heh, on se jännää. Tää elämä meinaa. Joo en tiiä älkää kysykö. Sunnuntain iltapäivällä sitten läksin hietsuun Hannan kans palvoo aurinkoo ja ottamaan kosketusta itämereen ensimmäistä kertaa 12 vuoteen. Seki oli kivaa ku on vähä musaa, limuu ja jäätelöö.


Voisin tähän samaan syssyyn työntää mun viimeaikaset ostokset. Jäänsärkijästä lähti tossa viime viikolla mukaan 6 levyä yhteishintaan 36 euroa, joten ei ollut kallis reissu. Etenkin kun tein noi pari löytöä, esim. Savage Playground käytettynä! Kelpaa.



Tänään sit duunin jälkee seikkailin stadissa Heidin kanssa ja Glitteristä tarttu yhtä sun toista mukaan, ihan vaikka sen kunniaks et yleensä oon niin pihi ja saita paska etten osta koruja tai muuta krääsää koskaan. Kolmet kuoret iPhoneen johon tossa aikasemmin kesäkuussa ostin noi pinkit glitterkuoret, sormus, rannekoru ja parit korvakorut. Tilipäiväkin oli tossa jokunen aika sitten, niin mikä ettei. Ei se ittensä hemmottelu materialla silti sydäntä lämmittänyt vaikka kivoja noi onkin, mut tänään on ollut jotenkin taas yks näistä alemmuuskompleksi-päivistä.

Mulla ois tässä käsillä myös maailman ainutlaatusin duunitarjous. Laitoin hakemuksen menemään mutta pahoin pelkään että huonosti käy, niinkuin aina ennenkin tähän mennessä.  Ei se opiskelemaan lähteminen toisaalta ole hullumpikaan ajatus, mutta pitäs ittensä ja elukkansa ruveta tässä elättämään ja ilman rahaahan se ei onnistu. Puhun nyt siis siitä, että pitäs tässä pikkuhiljaan hankkia oma katto pään päälle ja sitä rataa. Kaikki on nyt oikeestaan tosta duunipaikasta kiinni, se ratkasee miten tästä jatkan eteenpäin.


Tää kesä on kulutettu A7X ja Bon Jovin voimin suurilta osin, en tiedä miks noi kaks bändii on ollut niin kova hitti mulle nyt. Joku niissä vaan synkkaa vitusti. Viime aikoina on myös tullut katottua niin härskiä läppää ja paskaa huumoria tuutin täydeltä et laitan tähä kevennykseks loppuun viel pari hupaisaa pätkää ja taidan itse jatkaa eräiden videoiden katselua ennenkuin rupean nukkumaan. Öitä.


sunnuntai 16. kesäkuuta 2013

You know that I can hardly wait

Adios amigos. Ensinnäkin anteeksi melkein kuukauden hiljaiselo. Pitkä aika edellisestä tekstistä, tässä vitusti tapahtunut ja mulla päässä on joku tunteiden tulva menossa nyt. Mietin asioita ihan perkeleesti, ja toisaalta lyö tyhjää. Yritän ymmärtää elämää ja oppia miten käyttää sitä oikein.

Okei oon sekava, mut joka tapaukses oon parina viimesenä päivänä taas miettiny millasena ihmisenä mä ite itteäni pidän. Toisinaan hyväksyn oman kroppani kaikkine virheineen, mut viime päivinä oon ruoskinu itteäni taas henkisesti verille. Miksen vaan vois olla tyytyväinen, kun loppujen lopuks kuitenki oon sinut itteni kanssa? Sitä se teettää kun ihmisillä on joku pakkomielle sopeutua ihmiskunnan yleisiin muotteihin ja täyttää kaikki vaatimukset ja olla täydellisiä. Miksei itestään vois nauttia tälläsenä ku on, ku en välitä muidenkaa virheistä ja puutteista?


No anyway. Tässä on tapahtunu enemmä ku vitusti ja sitä rataa. Kaks Tampereen reissua, duunipaikan vaihdos, uusia tuttavuuksia, valmistuminen ylioppilaaksi, kahdet festarit ja yhteensä 11 keikkaa näin niinku muutamia mainitakseni. Keikkapostaukset on työn alla, niitä kun nyt on tulossa neljä peräkkäin niin katotaan millon suollan ne pihalle.


Sain ihan ok ylppäritulokset, tai siis jopa ylimääräset meni läpi vaikka toisin epäilin. Eka päivä oli lakitukset joka oli melkosen pitkä tilaisuus, ja sen jälkee sitte lakkiaskahvit meillä. Kivaa nähdä sukulaisia ja rupatella niitä näitä ja olla se juhlien keskipiste, millo mä nyt en huomiosta tykkäis. Lahjaks sain sen monroen isomman kalevalariipuksen kaulaan hopeisena, joka oli kyllä mieluinen lahja vaikken sitä toivonutkaan! Muuten yleisesti ottaen sain rahaa, joilla nyt sitten ostin myöhemmin itelleni lahjaks iPhonen.




Siinäpä kuvia sitten niistä kekkereistä. En jaksanut muokata joten osa voi olla vähä mitä sattuu -laatua. Eli lakkiaispippaloiden jatkoja vietettiin kavereiden kans bäkkärillä pienessä maistissa, mut tulin kuitenki selvänä himaan aamuyöstä. Tossa tosiaan kuva vielä siitä puhelimesta, johon liittyy sitten oma tarinansa...

Eli tosiaan Skid Rown keikalla menin ja hävitin mun puhelimen. No ei se mitään ku tosiaan olin tota aikeissa ostaa, ostin sen sit parin päivän päästä mut liittymä ei vaihtunu siihen ja sain ton kunnolla vasta toissapäivänä käyttöön, eli viikko mentiin faijan lainapuhelimella. Näin ensikertaa oikeiden älypuhelimien maailmaan astuneena oon ihan kummissani miten helppoo kaikki ton iPhonen kanssa onkaan, niin paljon erilaisia hyödyllisiä sovelluksia ja vaan mielikuvitus on rajana... Tykkään! :)

Rokkimiitti = Oona, Peppi, Tiina, minä, Heidi ja Jenni
Bryan Adams fanit
Leonbergiläinen Jokelassa + mun jalat on epämuodostunu
Sain Jaanalta elämäni ekat tekokynnet

Kesäkuun ekana maanantaina mulla alko tosiaan taas duunit vuosaaressa tutussa mestassa. Tiistaina rokkaribloggaajien miitti hesperian puistossa. Sitte oli tää keikkaputki torstaista sunnuntaihin. Täl viikol taas duunia ja hmmmmm en oikeen tiiä. Perjantaina tekopaskojen kanssa kuunneltii kaisaniemes ulkopuolel Bryan Adamsia. Eilen olin Jennin ja lasten kanssa taas Jokelassa ja seurustelin koirien sun muiden eläinten kanssa ja tui. Ei tässä kai muuta. Jatkan lagaamista ja ootan et jotai tapahtuis.

sunnuntai 19. toukokuuta 2013

Into the light, and out of the blue


Tumblr_mb5tl6iogm1resu9go1_500_large

Mulla oli tosi kiva viikonloppu. Pe mökille faijan, Janin, Jennin, Aman ja kissojen kans. Ranskanpullukka Ama ei kyllä miellyttänyt kissoja yhtään, joten niitä ei voinut samoissa tiloissa pitää. Mistä koostuikaan tää mökillä vietetty aika? Voisinpa leikkiä erilaista ja kertoa sen kuvin, jotka ei tosin ole omia tai oikeesti lähelläkään totuutta :D


Police-academy-police-academy-24204237-1120-812_large
Pe iltana ei oikeestaan tapahtunu muuta ku Poliisiopisto

Large
La iltapäivällä Milleriin kaupoille
Img_162698_199179789_large
Tehtiin Jennin kanssa salaattia

Tumblr_m9s8a8zjaj1r363pgo1_500_large
Kunnostettiin pihaa
Tumblr_ljvao2rzhi1qcx6bfo1_500_large
Grillattiin
Large
Suomi vs. Ruotsi
Large
Iltalenkki metsässä
Large
Amandan uimareissu
Tumblr_m0qr6fxugs1r5dn73o1_500_large
Lehmiä
Large
Euroviisut
Tumblr_lxphfilo0q1qeft5ho1_400_large
Aamukahvi auringonpaisteessa

Sellasta settii. Tuli tossa mietittyä myös että millasta blokia haluisin itse lukea, jokasellahan on varmasti siihen kriteerinsä. Pyrin pitämään oman blokini sellaisena mitä itse lukisin, ja monesti luen omia postauksiani. Siinä ei oo mitään itsekästä, on vaa hyvä jos on ite tyytyväinen aikaansaannoksiinsa. Listaanpa tähän kuitenkin joitakin kohtia mitkä vaikuttaa mun valintaan jäänkö seuraamaan blokia. Näistä näkee myös hyvin mihin itse pyrin tän blokin kanssa:

  • Blogi on jo ensisilmäyksellä persoonallinen. Perusteinien tusinablokeja on aivan liikaa.
  • Ulkoasu on yksinkertainen ja persoonallisuutta mukaillen kuitenkin hillitty. Neonvärit ja räikeät kontrastit särkee silmiä, ite tykkään pehmeemmistä värimaailmoista.
  • Tykkään teemapostauksista ja siitä että ihmiset kertovat normaalista arjestaan ja kiinnostuksen kohteistaan.
  • Kannanottoja ja mielipiteitä saa olla, mutta mun mielestä niitä ei tarvitse tolkuttaa ihmisille aina ja joka tilanteessa. Ei ainakaan sellaisella "mä oonkin aina oikeessa" tyylillä.
  • Asiallinen ja selkeä kirjoitusasu, mutta en tarkoita että tekstin pitäis olla täydellistä kirjakieltä. Jotkin murresanat sun muut elävöittävät tekstiä, mutta niiden liikakäyttö häiritsee lukemista.
  • Isot kuvat ovat aina mukava lisä tekstin ohella
  • Kirjoittajan positiivinen ja tyytyväinen elämäntyyli on aina ollut mun mielestä tosi ihailtavaa. Hyvä mieli tarttuu lauseiden takaa ja inspiroi itseäkin raapustamaan jotain blokiin.
  • Yhteistyökumppanit mainosten ja ilmaisten tavaroiden ohella ovat mun mielestä täysin turhia, ja pilaavat monta hyvää blokia. Jää sellanen fiilis, että koko bloki on vaan kaupallinen juttu eikä omaks iloks tarkotettu.

Josko siinä ois jo tarpeeks. Ainahan näitä lisää löytyisi, mutta mun mielestä tossa tuli tärkeimmät ja olennaisimmat jutut esille! Kohta mutsin kautta pikkulenkille ja himaan seuraamaan lätkän finaalimatseja :)