Reach out and touch fate

Yolo vaan vittu kaikille. Mun maailma on sekasin, kirjaimellisesti heittäny nyt päi häränpyllyä. Hyvällä tavalla. Päässä lyö tyhjää. Kädet tuntuu kerranki kylmiltä. Tunnen ainoostaan pistelevän kivun kantapäissä. Sends shivers down my spine, body's aching all the time.

Nään mun edessä kirjaimia, joista yhdistelen sanoja ja niistä lauseita. Silti ne lauseet ei tunnu mun mielessä oikeestaan miltään. Lyö vaan nii vitusti tyhjää. Alan uskoo ihmeisiin. Ehkä jeesus joskus oliki oikeesti elossa maan päällä? Mene ja tiedä, mut mikä vaan taitaa olla mahollista. Maybe I've found my place on this earth.

Tuntuu etten saa fiiliksiä sanoiksi. Tai no en oikeestaan ees tiedosta mun fiiliksiä. Käsittämätöntä. Voinko jatkaa elämääni enää normaalisti? Henkinen lottovoitto on jotain niin paljon parempaa kun maailman kaikkia materia yhteensä. En todellakaan tiedä pitäisikö nauraa vai itkeä. En osaa tehä mitään. Meditaatioharjoitukset hengitystekniikoiden kanssa on nyt paikallaan. Still she denies everything so brazenly.

Mitä oon elämässäni oppinut? Uskokaa ihmiset itseenne, vaikka kuolema uhkaisi. Vittu uskokaa mitä ikinä haluuttekin, ihmeitä tapahtuu. Myös ne kaikkein rikkoutuneimmatkin sielut voivat saavuttaa nirvanan. Well, there is a reward.

Manowar @ The Circus 16.3.2013

Nonih, nyt ois varmaan jo aika kirjotella tosta viikko sitten käydystä keikasta. Oli tosiaan varsin loistava ilta kaikin puolin, oikeestaan just semmonen ku osasin odottaa.

Pidemmittä puheitta, lähin stadiin viideltä. Circuksella olin puol kuuden maissa, ja sillon paikalla oli muistaakseni 6 vai 7 ihmistä ennen mua. Kävin evästämässä köyhän miehen lounaan mäkkärissä (euron juusto hehe) ja loput elantoni säästin narikkaa varten. Takas jonoon menin yksinäni ja paikalla oli jo hieman enemmän porukkaa. Vain idiootti jättää lapaset kotiin tossa pakkasessa.. Eli minä. Nahkarotsin taskut oli kuitenki lämpimämmät ku tää Suomen arktinen tuuli.

Ovet avattii ja narikan kautta matkasin lavan eteen, tällä kertaa tokaan riviin ja ihan vasempaan reunaan. Aavistelin ettei Manowar-fanit osaa käyttäytyä nätisti, joten pelasin varman päälle ja varmistin henkikultani säilymisen. Ihanpa tuo olikin aiheellista, kun kahden tunnin odottelun jälkeen Manowar alottaa nimikkobiisillään ja se vitun mellakka-aita kaatu kokonaan järkkäreiden syliin. Eric keskeyttää biisin rauhottaakseen ihmisiä ja yrittää saada tilannetta haltuun. Järkkäriparat, ne joutu pitelee koko loppukeikan niitä aitoja pystyssä...

Manowarin feissaris lisää

Biisi alotetaan alusta ja keikka jatkui rauhallisemmissa merkeissä. Livenä bändi kuulosti yhtä hyvältä kun levylläkin mun mielestä. Äänentoisto oli desibeleiltään suurinta luokkaa keikoilla missä oon tähän mennes käyny, jytis sen verran et tuntu luissa ja ytimissä. Siitä huolimatta miksaukset sun muut toimi loistavasti, eikä soundi kärsiny musiikin voimakkuudesta, siitä propsit miksaajille sun muulle tekniselle henkilökunnalle! Settilista:

Manowar

Call To Arms

Sign Of The Hammer

The Power

Hail, Kill And Die

Brothers Of Metal Pt. 1

Mountains

Expendable

El Gringo

Thunder In The Sky

The Sons Of Odin

Hand Of Doom

Kill With Power

Kings Of Metal

Hail And Kill

Manowarriors

The Lord Of Steel

---

Warriors Of The World United

Black Wind, Fire And Steel

En osaa sanoo yhtään mikä ois ollu jotenki keikan kohokohta, Manowar sai pidettyy loistavan tunnelman katossa alusta loppuun. Jossain välissä Joey piti vallan loistavan puheen, tietenkin Suomeks. Ja helvetin hyvin ja asenteella se sen vetiki, nauratti iha vitusti sielä sitä kuunnellessa :D Onneks joku oli fiksu ja taltioi tämän loistokkaan hetken ja työnsi sen youtubeen. Noilla keikoillahan ei saa missään nimessä kuvata, joten ne vähäisetkin keikkamatskut on poistettu tubesta.

Keikan jälkee sit näin Northern Seeristä tuttui hemmoi ohimennen ja suuntasin sen jälkeen himaan. Onneks seuraavaan keikkaan ei oo enää pitkä aika, kun Helloween vallottaa Circuksen lavan ens perjantaina :)

God this night could last forever

Jostain mystisestä syystä mulle on viime aikoina tasasesti kerääntynyt uusia lukijoita, kun luku pysyi vaikka kuinka pitkään about siinä 66 lukijan kohilla. Pyöreät luvutkin meni jo päiviä sitten rikki, joten teen nyt GNR aiheisen teemapostauksen 74 lukijan kunniaks :)

Okei. Alotan nyt näistä mun huutonetin ostoksista, joita on parina päivänä tupsahdellut postiluukusta. 2 LP-sinkkua, 7" ja hyväkuntosii. C-kasetti ja DVD. En tosiaankaa kuluttanu paljoo rahaa noihi, muutaman hassun euron / kipale.

Sellasii. Sitte näihi muihin osuuksiin. Elikkä vaikkei ketää kiinnosta vitun vertaa, keräilen tähän alle vähän listaa mun GNR (media) -kokoelmasta. Krääsää mul on sitä sun tätä kahvimukeja ja pienoismalleja myöten, yks huppari, 3 toppia, 4-5 t-paitaa.. Anyway. Alotan vaikka tosta mun seinästä, jonka oon koittanu tapetoida kuvilla ja julisteilla. Iso seinä ku on kyseessä ni vasta vähän yli puolet oon noilla saanu peitettyy. Toki vois hommaa lisää kuvii ja julisteit, mut ne ei oo ajankohtane asia nyt ku ois rahalle käyttöö muutenki.

Tähän loppuun nyt sit työnnän järjestyksessä kirjat, älppärit, DVD:t, CD:t ja se yks C-kasetti mikä tuli hommattuu.

Onhan noita jonkun verran kertynyt. Koko tuotanto löytyy ainoostaan tosiaan CD-formaattina tällä hetkellä, jos ei sinkkuja oteta lukuun. Viel sokerina pohjalla näytän mitä sain vihdoin aikaseks. Slashin pleku sai arvoisensa paikkansa kehystettynä mun seinältä ♥

Jääkarhu mun sylis on Candy

So I'm guessing I'm on a roll

Kerrankin voin sanoa kaikille (myös enemmän tai vähemmän anonyymeille) lukijoille, KIITOS KOMMENTEISTA. En oikeestaan koskaan vaadi kommentteja sen enempää, mutta niitä on aina mukava saada. Jostain syystä tuo viimeisin tumblr-rageemiseni aiheutti kommenttivyöryn. Tai no, ainakin enemmän kommentteja kuin yleensä.

Illan musa-annostus

Tää biisi on vaan niin loistava. Niiku monet muutkin. Maanantaina oli äikän essee kirjotukset, perjantaina ois luvassa enkku. Pitäs käydä vaihtamassa lyhempi kielikoru. Lauantaina Manowar, jes. Keikkatauko on aina kärsimystä, vaikka kävinkin viime lauantaina kattomassa Shiraz Lanea ja Riot Soulia bäkkärillä. Värjäsin sunnuntaina tukan, eilen lakkasin kynnet. Eipä mun arkeen sen kummasempia kuulu oikeestaan. Huutonetistä oon tehny pari halpaa ostosta, josta sitten myöhemmin kunhan saapuvat uuteen kotiinsa.

Mun tekee mieli kirjottaa unelmista. Jotenkin oon iha herännyt uudestaan ja nään maailmaa täysin uusin silmin. Mitä unelmat oikeestaan on? Unelma kuullostaa sellaselta että niistä vaan haaveillaan, mutta niitä ei koskaan saavuteta. Mieleeni juolahtaa toinen kysymys, miksen voisi sitten elää omaa unelmaani? Kuka helvetti sitä estää. Vain taivas on rajana.

Oon jotenkin aina aliarvioinu itteäni, vaikka oon mielestäni ollut tähänkin asti määrätietoinen. Mähän oon vaan tavallinen suomalainen teini joka käy normaalisti koulua ja tekee normaalien ihmisten asioita. Viime päivinä oon kuitenkin tajunnut tosiasian et perkele, mähän toteutan mun unelmaa jota en oo koskaan pitäny realistisena koska mä oon tavallinen ihminen, niiku muutki tallaajat tuolla kaduilla. Mä en oo tehny sitä tietosesti, mä en oo harjotellu ja harkinnu asioita. Mä oon vaan eläny niinku oon halunnu, mä oon kasvanu tähän. Kaikki on tapahtunut itestään. En ois ees ajatellu asiaa pidemmälle sillon 13-vuotiaana.

Kaikki alottaa pohjalta, kaikki starttaa samoista lähtökuopista. Mulla on hyvä tieto- ja harrastepohja tähän juttuun. Se tuntuu enemmänkin elämäntehtävältä kuin elämäntyyliltä. Nyt kun tarkemmin ajattelee, kaikki on mahdollista. Se on ihmisestä itestään kiinni mihin elämä sut vie. Polunhaarat joilla nuorempana harhailin on johdattanut mut tälle tielle.

...What if all your dreams came true?

I can't understand what all the fighting's for

Ei jeesus. Nyt on kyllä semmonen fiilis että huhhuh. Kaikkien hehkuttama tumblr. Eksyin selaamaan sitä pitkästä aikaa, ja musta tuntuu taas että se paikka ei vaan ole mulle tarkotettu. Tuntuu ku siellä olis vaan friikkejä teinejä jotka luulee itsestään liikoja. Tässähän ihan vetää herneen nenään ja se on multa harvinaista.

Joissakin tekstipitoisissa kuvissa on hyviä pointteja ja osa on ihan hauskojakin. Mutta sitten on näitä fiksujen ihmisten älynväläyksiä, joita vaan en voi käsittää. Fanittaminen on sallittua ja oon luullu itteeni jotenki sekopääks, mutta tuolla ku käy ni se koko homma jotenkin menettää hehkunsa. Ihan kuin fanittaminen ois pelkästään tumblr. Jotenkin tuntuu niin feikiltä koko homma, ihmeellistä stalkkaamista. Tässäpä muutamia esimerkkejä.

En nyt jaksais nurista asioista huomiohuoraamisen takia, mutta pakko kyllä sanoa et mitä vittua tää oikeen on. Jos kyse on musiikista (etenkin tunnetusta bändistä), tuommonen omistushaluisuus kuulostaa mun mielestä naurettavalta. Päinvastoin, mä oon vaan tyytyväisempi jos enemmän ihmisiä saa tietää jostain bändistä ja itsekin julistan rockin ilosanomaa pitkin maita ja mantuja. Tää kaikkihan on bändille/artistille eduks, en näe mitään syytä esittää itsekästä kusipäätä ja "omistaa" jonkun musiikkeja tai jopa ihmisiä.

Ensinnäkin. Jokasella saa olla omat mielipiteensä. Jos joku ei vaik tykkää gunnareista tai pitää Axlia kusipäänä, en saa itkupotkuraivaria. En mäkään mee kadulla sylkee kenenkää päälle jolla on vaikka One Directionin paita, vaikken bändistä paskan vertaa välitäkkään. Toiseks, mikä vitun himo kaikilla on jotenki luokitella oma "faniutensa"?? Mä oon isoin fani, sä oot sit tokax isoin ja toi juippi on kyl vast meijän jälkeen.

Mitä vittua? Ymmärrän kyllä että toiset tykkää enemmän ja toiset vähemmän, mutta että siitäkin pitäisi olla itsekkäästi kateellinen. Toi on pelkkää oman egon pönkitystä, kertoo jotain ihmisten kypsyydestä ja itsetunnosta. Tiedän myös sen että hännystelijät sun muut poserit on aivan saatanan ärsyttäviä, varsinkin jos puhutaan jostain mulle tosi henkilökohtasesti tärkeestä aiheesta. Fanittamisen tasoa ei voi perustella "no koska oon kuunnellu kauemmin ja mul on enemmän levyi ku sulla", jokanen tietää ite kuinka paljon jostain tykkää. Mun kohalla tärkeimpien asioiden eteen oon valmis tekemään mitä vaan, vaikka sit istumaan räntäsateessa sen kaks päivää. Vähemmän puhetta, enemmän tekoja kiitos.

Well.. Those this are not gonna happen if you really love them. Kui feikkiä on ensin väittää olevansa joku "isoin fani" ja sit vielä mussuttaa perään et en pääse ku pitää lukee kokeisiin tai et ku äiti sano ei? Jos on edes vähän valmis näkemään vaivaa tavotteidensa eteen, mennään kiltisti JONOTTAMAAN ja tarpeeksi ajoissa. Jonkun ison julkkiksen kohalla on melkee mahotonta saaha lippui istumalla koneella. Mä ite oon aina mieluummin mennyt tuntia paria aikasemmin jonottamaan luukulle lippuja, ja siinä ne saa ainakin konkreettisena heti käteensä. Sillon on myös helvetisti pienempi todennäkösyys jäädä kokonaan ilman lippua.

"When someone you don't like gets better seats than you", silkkaa kateellisuutta taas. Tästä ihmisestä ei ehkä pidetä juuri sen takia että se on nähnyt vaivaa rakkaan asiansa eteen ja hankkinut itselleen tavalla tai toisella paremman paikan esim. keikalla. Ja taas ollaan pönkittämässä vaan itteään ja itketään et miks toi oli eturivissä ku mä oon oikeesti enemmän true-fani ku se. Vittu. Mitä tohon voi enää sanoa, mee ja hankkiudu vittu ite sinne eturiviin ni ei tarvi olla kenellekkään kateellinen ja voi keskittyä oleelliseen eli siihen keikkaan.

Oho, romuttuiko pikku-Liisan unelmat ruusuilla tanssimisesta? Ottakaa ne vaaleenpunaset lasit jo pois ja ymmärtäkää että me tavalliset tallaajat ollaan ihan eri kastia. Haaveilla saa aina, mutta näillä teineillä tuntuu olevan ihmeelliset käsitykset itsestään ja odotukset ihan saatanasti liian korkeella. Oliskohan fanityttöjen aika pudottautua takasin maan pinnalle niistä pilvilinnoistaan. Missä kaikki kunnioitus itse idolia kohtaan? Kunnioittavaks ei ainakaan voi sanoa jäätävää nettistalkkaamista, kuuluisan henkilön twitter ja facebook profiilien raiskaamista ja omilla tiedoilla ja kokemuksillaan lesoomista. Mun mielestä artistille pitäis antaa tilaa ja ymmärtää sitä myös ihmisenä, niitähän me kaikki täällä ollaan. Sellasta ne myös varmasti arvostaa enemmän, sometimes less is more.

Miksei ihmiset voi keskittyä itse asiaan, miksi kaikki ovat niin pinnallisia? Ooh, tuo tuossa on julkisuudenhenkilö jota ihailen, kaivanpa siis kameran esiin ja tallennan nämä että voin näyttää kaverille. Ite en oo keikoilla kantanu enää vuosiin kameraa mukana muuta kun yhteiskuvien toivossa jos sitäkään, koska huomasin äkkiä miten paljon ite keikkakokemusta se kuvaaminen häiritsee. Ei siinä oo mitään tolkkua jos katon koko keikan kameran ruudun takaa, sama sitte ku istuisin himassa. Se pitää nähdä omin silmin.

Ja tuokin, että keikalle lähtee vaan huomiohuoraamaan. Sitten siellä tekee mitä vaan että bändi huomaisi sut ja ehkä ottais vaik lavalle. Taas ois kaverille kehuskelun aihetta. En jaksa tollasia aatella ku oon keikoilla. Keskityn seuraamaan bändiä ja kuuntelemaan musiikkia, elämään juuri sitä maagista hetkeä joka ei kestä kauaa kunnes arki taas koittaa. Miksi heittää hukkaan rahojaan?

Sitten tää, kun kaikki fanit luulee tietävänsä ja tuntevansa nää ihmiset. Tämmösiä juttuja levitellään ihan ku uutisia. Mistä vitusta kukaan muu kuin kuvassa esiintyvät henkilöt itse tietävät niiden suhteesta? Varsinkaan stalkkerit jotka netin perusteella vetää johtopäätöksiä toiselta puolen maailmaa. Spekuloida saa mut monet tuntuu tietävän kaikesta kaiken ja ovat ainoita jotka ovat oikeessa. Huoh. Tässä yksi mistä olen sentäs samaa mieltä.

Tääki tuntuu olevan jotain protestia vaan. Kyllä mäkin Axlia rakastan laulajana enemmän ku ketään muuta ikinä, mutten kuitenkaan vedä hernettä nenään siitä ettei se työskentele enää Slashin kanssa. En muutenkaan jaksa kiinnittää sen enempää huomiota ns. muihin jäseniin jos olen mennyt katsomaan erityisesti yhtä ihmistä. Jumalauta vaikka Slashin pändissä ois laulamassa Lady Gaga, Justin Bieber tai vaikka vittu Robin niin olisin paikalla. Vaikka vihaisi puolia pändin jäsenistä, olisin valmis menemään keikalle jos rakastan toista puolta.

Tää oli kyllä jo ihan liian paksua. Mistä vitusta tää Slaxl juttu on repästy?? Maailmankirjat on sekasin, tai oikeestaan gunnareiden fanit. Slashilla on 2 poikaa ja kaunis vaimo ja elää onnellisena niin, ei ne vittu mitään homoja ollu. Herätkää unelmistanne ja hyväksykää tosiasiat. Vaikka nyt puhunkin itteni pussiin väittäessäni tätä asiaa todeksi, voin lyödä vaikka vetoa ettei gunnareiden backstagella mitään homopornoa ole tapahtunut. Jeesus sentään... Mikä ihme ihmisiä vaivaa nykyään? Jos joku vastustaa heidän fangirl-piireissä kohuttua homoliittoaan, se olen minä.

Vittu tää on kyllä kirsikka kakun päällä, oikeen alibi siihen miksi kyseinen henkilö ei varmaan ollut katsomassa bändiä livenä. Piti istua tumblrissa ihkuttamassa niitä kuvia ja olla niin vitun fandom. Ja nettikyrpä kasvaa pituutta silmissä kuin pavunvarsi tunnetussa sadussa. Tai no, toisinsanoen asian voi ilmaista näinkin.......

I'm the Devil you keep inside

Tällästä tänään. + sain töitä. Ei mul muuta.