Love was twisted and pointed at you

Tää on kuultu ja sanottu kaks miljoonaa kertaa, mut vittu miten musiikki voi olla silkkaa täydellisyyttä. Se valtaa huoneen jokasen nurkan, ottaa haltuunsa niin elollisen kuin elottoman materian. Sitä tuntuu ku kelluis lämpimässä vedessä. Eargasm.

Oon miettiny mitkä mun 5 lempibändiä ois nykyään. Mun top5 on selkeytynyt mulle viikko viikolta enemmän, ja nyt osaisin jopa sanoa sen. En välttämättä että missä järjestyksessä, koska kaikki on mulle tosi tärkeitä. Guns N' Roses, Slash, Avenged Sevenfold, Pantera ja Steel Panther. Pyhä viisinäisyys. Tosta ylle linkatusta biisistäkään mulla ei oo mitään sanottavaa. Se on vitun täydellinen. Olkoon vaikka miten kliseisin ja tunnetuin veto bändiltä, mut se ei oo sitä turhaan. What a masterpiece. Ja toi video. Miten video voikaan yksinkertasuudessaan kuvastaa biisiä niin täydellisesti.

Viime viikon torstaina karkasimme Hannan kanssa Tampereelle särkkikseen. Olin kuin yks niistä 5 vuotiaista lapsista nenä kiinni delfinaarion lasissa. Vittu et mä rakastan niitä eläimiä, ne on niin kauniita ja älykkäitä. Delfiinit on ollu mulle tärkeitä jo ihan pienestä pitäen, en tiiä mikä niissä sitten kiehtoo niin paljon. Ainiin, uus ennätys tuli rikottua kun ekaa kertaa miesmuistiin tais olla huvipuistoreissu ilman oksentamista.

Särkkäilyn jälkee eksyttiin kappas vaan Raideriin ihastelemaan halpaa bisseä ja lonkkua. Hieman tuiterissa osasin ulkomuistista myös reitin Jack The Roosteriin. Meno yltyi mielenkiintoseks ja lopulta löydettiin ittemme terassin ulkopuolelta istumasta, ihmettelemästä sitä kui missattii vika juna ja nyt pitäs löytää yöpaikka. Toisinsanoen, Hervanta kutsui. Siinä mielenkiintoisten tapahtumien mekassa meininki jatkui mm. ostoskärryrallin muodossa. Hilpeetä. Seuraavana päivänä sit kotiuduin himaanki.

Just tällä hetkellä mun elämä on yhtä valtavaa kysymysmerkkiä. En itekkään tiiä missä mennään ja mitä tulevaisuus tuo tullessaan. Kannelmäki, Valkeakoski, Vantaa, Tampere. Vaihtoehtoja on monia ja nekään ei oo tavallaan ees mun itteni päätettävissä. Mun kohtalo on jonkun toisen käsissä. Saa nähä osuuko arpaonni mun kohalle tällä kertaa.

Pitäis käydä autokoulu loppuun nyt kun on taas aikaa. Pari ajotuntia ja inssin uusiminen, ei paha. Muutenkin lähipäivät ovat varsin yllätyksellisiä. Tänään meen Willulaan moikkaamaan kivaa kaveria pitkästä aikaa kunnolla ajan kanssa. Pitäis myös siivota. Kumma kyllä, mulla ei oo ollut niin yksinäinen olo kun ennen vaikka oon kyhjöttänyt kaks viikkoa yksin himassa. Arki täyttyy työkkärissä juoksemisesta ja arkisten asioiden hoitamisesta. Täytyy siis nyt jatkaa pyykkäämistä.

Never in question, lethal injection

Vituttaa ku taas unohtelen tärkeitä asioita. Huomaan taas samantien et kun multa puuttuu arkirytmi ni koko elämä heittää päi häränpyllyä. Periaatteessa kaikki on hyvin ja toisaalta kaikki tää arkisuus tuntuu murenevan käsiin. Mite se on mahollista? Mite mul käy aina näin jos multa viedään ne tutut ja turvalliset rutiinit? En tiiä oonko heittämässä uniikkia tilaisuutta mun elämässä hukkaan, siltä se vähän tuntuu mut just nyt en jaksais ravata kahesti viikossa avautumassa jollekulle.

Kuluneesta viikosta en osaa oikein sanoa mitään muuta ku et asiat muuttuu vitun nopeesti. Aika on kulunut kuolettavan hitaasti, aivan liian hitaasti. Päivät vaan ryömii eteenpäin ja katon kelloo puolen minuutin välein. Toisaalta taas täs viikon sisäl on tapahtunu vitusti. Torstaina kävin tsekkailemas Pyhät Tepot ja Santa Cruzit Le Bonkissa. Oli jo vähä etukätee paska fiilis ja jouduin lähtee just ennen Cruzin setin loppumista. Himaan tullessa sainki jonku vitun mukavan hiipparin perääni, se oliki just se mitä mä kaipasin...

Perjantain kävin Jennin luona mutustamas tortilloita ja köyhii ritareita. Siitä matka jatku loppuillaks ja yöks rajikseen Aaron synttäreille. Kiva oli nähä taas koulusta tuttuja naamoja pitkästä aikaa. Lauantaina yritin shoppailla jumbossa ja sit venasin kartanonkoskella et Hanna pääsee töistä. Oltii meil yötä, paukutettii Mario Karttii ja syötii vitusti. Nyt oon sit jostain syystä vaan lagannut enkä oo saanu aikaseks mitään.

Tekstin pointti oli että vittu. Torstaina lähetää Hannan kans särkkikseen ja sitä ootan innolla. Mun ajatukset on koko ajan muualla. Taas mä katon vaa kelloa.